Ahdistuneisuus ja autistinen stressi - kuinka erottaa ja miten tukea?

Mitä tulisi huomioida autismikirjon henkilön tukitoimien suunnittelussa silloin, kun oireiluun liittyy välttämiskäyttäytymistä ja ahdistuneisuutta? Autismiystävällisen toimintaympäristön luomisessa tärkeää on vähentää stressiä aiheuttavia tekijöitä. Tämä tapahtuu ennakoinnin, strukturoinnin ja visuaalisen tuen lisäämisellä sekä aistiympäristön huomioimisella ja muokkaamisella. 

Ahdistuneisuus on nuorilla yleistä. Häiriöstä puhutaan silloin, kun ahdistuksesta aiheutuu selvää toiminnallista haittaa tai pidempiaikaista kärsimystä. Nuorilla ahdistuneisuushäiriöitä esiintyy eri arvioiden mukaan 4-11 prosentilla. Usein eri häiriöitä esiintyy rinnakkain, esimerkiksi masennuksesta kärsivillä nuorilla samanaikainen ahdistuneisuushäiriö on noin 30-40 prosentilla. Ahdistuneisuus tavallisesti lisää välttämiskäyttäytymistä. Ahdistusta aiheuttavien asioiden välttely voi luoda noidankehän, jolloin ahdistus alkaa pahentua ja elinpiiri rajoittuu. Siksi ahdistuksesta kärsivä ihminen tyypillisesti hyötyy altistusharjoituksista, jolloin ensiksi harjoitellaan ahdistuksen hallinnan keinoja ja sitten tuetusti, pienin askelin kohdataan ahdistusta aiheuttavia tilanteita.

Autismikirjon lapsilla ja nuorilla psyykkisten häiriöiden esiintyvyys on valitettavan suurta. Jopa yli 70 prosentilla autismikirjon lapsista ja nuorista on jokin psyykkinen häiriö ja yli 40 %:lla niitä on kaksi tai useampia. Ahdistuneisuushäiriötä esiintyy yli 40 %:lla. Onkin tärkeää pysähtyä pohdiskelemaan hieman tarkemmin ahdistuneisuuden ja välttämiskäyttäytymisen merkitystä ja hoitoa autismikirjon ihmisten kohdalla.

Autismikirjon ominaisuudet on huomioitava ahdistuneisuuden hoidossa. Täytyy pyrkiä erottamaan, mitkä tekijät oireilussa ovat ennemminkin autistisen stressin ilmentymiä ja mitkä liittyvät ahdistuneisuuteen ja siitä seuranneeseen välttämiskäyttäytymiseen. Kuten arvata saattaa, tämä on usein vaikeaa ja oireet limittyvät yhteen. Välttämiskäyttäytymisen helpottamiseen pyrkivissä altistamisharjoituksissa täytyy käyttää tavallista enemmän harkintaa - aistiyliherkkyyksiin kun ei pakkosiedättäminen toimi. Kuitenkin on tärkeää uskaltaa hoitaa myös autistisen ihmisen ahdistuneisuutta. Muuten on vaarana, että tuemme ahdistusta ylläpitävää ja pahentavaa välttämiskäyttäytymistä.

"Kun olet tavannut yhden autismikirjon henkilön - olet tavannut yhden autismikirjon henkilön."

Niinpä, kyseessä todella on kirjo. Tuen suunnittelun kannalta haastavaa on, että autismikirjo voi ilmetä hyvin monella tapaa. Toki mielenterveyden ongelmissakin on eri yksilöiden välillä isoa vaihtelua. Silti voisi ajatella, että neuropsykiatrisissa oireyhtymissä vaihtelu on vieläkin suurempaa - kyseessä kun ei ole sairaus, vaan kimppu ihmisen ominaisuuksia. 

Tuen suunnittelun kannalta on tärkeää, että ammattilaisilla, henkilön läheisillä ja henkilöllä itsellään on riittävästi ymmärrystä tyypillisistä autismikirjon ominaisuuksista. Täytyy tietää, mitä etsii: mitä havainnoi ja erityisesti mistä asioista henkilöltä itseltään ja hänen läheisiltään kysyy. Nuoren tilanteen ymmärtämiseksi on tärkeää kattavasti tutustua taustatietoihin sekä diagnostiseen prosessiin ja siitä tuotettuihin yhteenvetoihin. Ajankohtaisen tilanteen selvittelyprosessiin on olemassa erinomaista materiaalia. Voit tutustua esimerkiksi Autismiliiton materiaaleihin (esim. Autismi ja hyvä olo -kysely) ja toimintakykyarvio.fi -sivustoon. Tyypillisesti autismikirjon henkilöä auttaa arjessa ennakointi, selkeä struktuuri, totutut rutiinit sekä visuaalinen tuki. Nykyään puhutaan paljon kuitenkin myös PDA-tyyppisestä autismikirjon oireilusta: pathological demand avoidance eli patologinen vaatimusten välttely. Yleensä autismikirjon henkilöä auttavat tukimuodot eivät välttämättä toimi PDA:n kohdalla. Voit lukea lisää PDA:sta Autismiliiton sivuilta.

Kun autismikirjoon liittyvien ominaisuuksien, oireiden ja lapsen kehityksen selvittely on tehty huolella, voidaan toivon mukaan päästä käsiksi siihen, mikä osa oireilusta on hoidettavissa olevaa ahdistuneisuutta ja mihin taas voidaan vaikuttaa aisti- ja sosiaalisen ympäristön muokkaamisella. Ensin huolehditaan ennakoinnista, strukturoinnista, visuaalisesta tuesta sekä ympäristön aiheuttaman aistikuormituksen vähentämisestä. Luodaan siis autismiystävällinen toimintaympäristö. Sen jälkeen katsotaan, minkä verran ahdistuneisuutta ja välttämiskäyttäytymistä jää jäljelle.

Täytyy tietenkin myös huomioida, että edelleen ympäristöön on voinut jäädä autistista stressiä ylläpitäviä tekijöitä. Koska häiritseviä aistimuksia ei koskaan pystytä täysin kaikista ympäristöistä poistamaan, on hyvä pohtia, kuinka aistimusten hallittavuden tunnetta voisi lisätä. Aistitiedon prosessoinnin vaikeuksissa välttämättä ei ole kyse vain aistiyliherkkyyksistä, vaan kyseessä voivat olla myös esimerkiksi aistimusten erotteluun tai aistipohjaiseen motoriikkaan liittyvät ongelmat. Hallittavuuden tunteen lisääntyminen voi onnistua esimerkiksi harjoittelemalla ikävältä tuntuvien aistimusten vastaaottamista ja erottelua asteittain muuten turvallisessa olotilassa.

Aistimusten häiritsevyyden kartoittamisessa ja ympäristön aistikuormituksen vähentämisen toimenpiteissä voidaan hyödyntää esimerkiksi seuraavia materialeja:

Aistien kokemisen kartoitus- ja tietovihkonen (nuoren kanssa yhdessä läpi käyden ja täyttäen)

Tilojen esteettömyyskartoitus aistit huomioiden

Ahdistuneisuusoireiden selvittelyssä ja tuen suunnittelussa tärkeää on ikä- ja kehitystaso huomioiden käydä lapsen tai nuoren itsensä kanssa läpi, miten ahdistuneisuus ja siihen liittyvä välttäminen teoriassa toimii. Yleensä lapset ja nuoret ymmärtävät visuaalisesti esitetyt ahdistuneisuuskäyrät ja välttämisen vaikutuksen kuvaukset varsin hyvin. Näitä käyriä on tärkeää esitellä myös vanhemmille. On erittäin ymmärrettävää, että välittävä vanhempi pyrkii vähentämään lapsen kokemaa ahdistusta. Siksi on tärkeää yhdessä pohtia, mistä harjoittelu aloitetaan. Minkälaista ahdistuksen kanssa toimimista ensiksi lähdetään kokeilemaan.

Koska juuri tämä on tärkeää: "minua ahdistaa ja teen silti". Välttämiskäyttäytymisessä ahdistus pyritään poistamaan sillä, että tilanteista lähdetään pois eikä niihin ehkä koskaan enää palatakaan. Ongelma tässä on se, että ahdistuneisuus ei yleensä tälläkään tavoin kokonaan poistu. Usein ahdistusta alkaa seurata siitä, ettei pystykään tekemään itselleen tärkeää asiaa tai ahdistuneisuus alkaa laajeta aina vain useammille elämän osa-alueille. Omien arvojen mukaisen elämän ja tulevaisuuden saavuttaminen vaikeutuu, kun ahdistus ja välttäminen estävät itselle tärkeiden asioiden tekemisen.

Kun ahdistavassa tilanteessa pyrkiikin vain olemaan, ahdistus pikkuhiljaa hälvenee. Keho ja mieli eivät jaksa olla kovin kauan ahdistuneita tilanteessa, jossa ei ole todellista vaaraa. Luolaihmisen aivomme ovat tottuneet reagoimaan potentiaalisiin uhkiin. Sapelihammastiikeriä säikähtäessä kyse todella oli elämästä ja kuolemasta. Elokuvateatterissa käymisessä ei ole samanlaista vaaraa - mutta aivomme toimivat edelleen kivikaudella. Siksi meidän täytyy uskaltaa opettaa aivojamme sietämällä ahdistavaa tilannetta ja antamalla kehon ja mielen pikkuhiljaa rauhoittua. Helpommin sanottu kuin tehty. Siksi tähän prosessiin tarvitaan paljon apua - ammattilaisilta ja omalta perheeltä.

Ja entäs se aistikuormituksen huomioiminen? Ahdistuneisuus ei helpota odottelemallakaan, jos tilanteessa on aistimuksellisesti jotain sietämätöntä. Kirkkaat valot tai kovat äänet todella voivat aistiyliherkälle tuottaa fyysistä kipua. Silloin on kaikin tavoin järkevää pyrkiä tilanteessa pois - tai ainakin pyrkiä helpottamaan tilanteessa olemista.

Kysymys siis kuuluu: Milloin opetamme aivojamme toimimaan ahdistuksen kanssa? Ja milloin otamme mukaan kuulosuojaimet ja aurinkolasit ja sallimme hupun pitämisen päässä?

Tuen suunnittelu pähkinänkuoressa:

• Kattava, moniammatillinen selvitys oireilusta, sen syistä ja yleisestä kasvusta ja kehityksestä (nuori, vanhemmat, verkosto)
  
• Kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta olennaisten toimintojen jatkaminen ja tukeminen
• Aistiympäristön stressitekijöiden minimoiminen, ennakoinnin ja strukturoinnin lisääminen
  
• Psykoedukaatio autismikirjon ominaisuuksista ja ahdistuksen mekanismeista nuorelle, vanhemmille ja työntekijöille
  
• Altistusharjoitukset tuetusti, yhteisymmärryksessä ja pienin askelin
  
• Onnistumisten huomaaminen!
  

Tämän blogitekstin kirjoitti Valolan psykologi Elina Vierimaa, jonka intohimona on ahdistuskäppyröiden piirtely ja niiden pohdiskelu yhdessä nuoren, vanhempien ja moniammatillisen tiimin kanssa!

17.9.2022 Edit - Pieniä muokkauksia tehty. Lämmin kiitos verkostolle tarkkanäköisistä huomioista!